Select Page

Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan, nousivat veneeseen ja lähtivät kohti Kapernaumia, toiselle puolen järveä. Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut palannut heidän luokseen. Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. Kun he olivat soutaneet kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen stadionmitan verran, he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. He pelästyivät. Mutta Jeesus sanoi: »Minä tässä olen, älkää pelätkö.» He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa. (Jh. 6:16–21)

Syksyinen ilta on jo painumassa yöksi pikkutytön seisoessa Pohjanlahden rannalla Närpiössä. Tuuli viuhuu kallioisen rannan tyrnipensaissa. Sade ja isojen aaltojen pärskeet valuvat huulille, mistä pieni kieli lipaisee suolaiset pisarat suuhun. Ruskeat silmät napittavat kalastajavenettä, joka poukkoilee rajusti aalloilla. Välillä näyttää siltä, että vene kaatuisi. Aamiaispöydässä hän oli kuullut aikuisten puhuvan, kuinka he olivat nähneet kalastajien lähtevän merelle ankarasta syysmyrskystä huolimatta. »Kalastajat eivät pienistä myrskyistä säikähdä, he ovat niihin tottuneita.», oli joku aikuisista sanonut. Monta tuntia kalastajat olivat olleet pienellä veneellään myrskyssä, mutta nyt, yön tullessa kotiranta oli jo lähellä.

Galileanjärven rannassa oli jo pimeää, kun opetuslapset nousivat veneeseen. He olivat odottaneet, että Jeesus palaisi heidän luokseen, mutta häntä ei kuulunut. Kun pimeä laskeutui, päättivät opetuslapset lähteä kohti Kapernaumia, toiselle puolen järveä. Tuuli puhalsi ankarasti ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. Se ei opetuslapsia haitannut. Monet heistä olivat kokeneita kalastajia. He olivat varmasti nähneet Galileanjärvellä pahempiakin myrskyjä. Vaahtopäisten aaltojen keskellä opetuslapset soutivat kohti Kapernaumia. Monen työlään tunnin jälkeen he olivat edenneet rannasta noin viisi kilometriä. Opetuslapset olivat kutakuinkin keskellä järveä, turvallista rantaa ei ollut missään lähellä.

Opetuslapset eivät kuitenkaan pelänneet tai olleet hädissään myrskyn keskellä, mutta äkkiä, yösydännä, he pelästyivät. Eivät myrskyä tai sen voimaa, vaan sitä, että näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. Matteus kertoo opetuslasten huutaneen pelosta, koska luulivat näkevänsä aaveen. Voimme kuvitella, millainen tuo tilanne oli. Pimeällä järvellä tyrskysivät vaahtopäiset aallot, ja näiden aaltojen keskellä opetuslapset näkivät hahmon, joka lähestyi venettä. Hahmo ei välttämättä ollut edes koko ajan näkyvissä, vaan katosi välillä isoimpien aaltojen taakse. Opetuslapset eivät tunnistaneet tulijaa ja pelästyivät.

Jeesus näki opetuslastensa pelästymisen ja rauhoitti heitä sanomalla: »Minä tässä olen, älkää pelätkö.» Alkutekstissä Jeesus ei sano: »Minä tässä olen.» Hän on ytimekkäämpi ja paljastaa todellisen identiteettinsä tarkemmin. Jeesus sanoo: »Minä olen.» Hän tahtoi rauhoittaa opetuslapsiaan kertomalla kuka hän on. Minä, ei aave, ei demoni, ei näköharha. Minä, teidän hyvä paimenenne. Älkää pelätkö. Tunnistakaa minun ääneni, vaikka ette tässä pimeydessä ja myrskyssä voikaan nähdä kasvojani.

Samoja sanoja – minä olen – Jumala käytti tervehtiessään Moosesta palavasta pensaasta. »Minä olen se joka olen.» Tämä voitaisiin myös kääntää: »Minä olen läsnäoleminen sinua varten.»

Tämän evankelimin äärellä huomio helposti kiinnittyy siihen, kuinka Jeesus kävelee veden päällä. Eikä suotta. Raamatussakin tälle evankeliumikohdalle on annettu otsikko: »Jeesus kävelee veden päällä». Sitä me pidämme ihmeenä. Mutta ei Jeesus kävellyt veden päällä, veden päällä kävelemisen vuoksi. Hän käveli veden päällä päästäkseen opetuslastensa luo. Hän halusi olla heidän rinnallaan tässäkin myrskyssä. Siitäkin huolimatta, että opetuslapset olivat tietoisesti lähteneet ylittämään järveä ilman häntä. Eivätkä he myrskyssä soutaessaan huutaneet apua tai odottaneet Jeesuksen tulevan. Mutta Jeesus ei jättänyt heitä yksin, vaan tuli läsnäolevaksi, tuli heidän rinnalleen.

Miten minä toimin oman elämäni myrskyissä? Lähdenkö opetuslasten tavoin pimeyden tultua yksin soutamaan vaahtopäisiin aaltoihin? Haluanko olla peloton ja vahva? Haluanko itse hallita omaa elämääni? Vai olenko kuin tarinan pikkupoika? Rajumyrsky heilutti matkustajalaivaa niin, että tavarat lentelivät. Poika kuitenkin vain luki kaikessa rauhassa kirjaansa muiden matkustajien pelätessä henkensä puolesta. Lopulta yksi matkustajista meni kysymään pojalta, miten tämä saattoi olla niin rauhallinen. Poika vastasi: »Ei minua pelota, minun isäni on tämän laivan kapteeni.»

Matteus ja Markus kuvaillessaan tätä samaa myrskyisää yötä Galileanjärvellä, kertovat kuinka Jeesus astui veneeseen ja tyynnytti myrskyn. Johanneksen kuvaama Jeesus ei tyynnyttänyt myrskyä, ei edes astunut veneeseen. Jeesus tuli rinnalle ja sanoi: »Minä olen. Älkää pelätkö!»

Minä en tiedä, minkä tien sinä olet kulkenut. En tiedä, kuinka kaukaa olet tullut tähän hetkeen. En tiedä myrskyjä, joissa sinä olet kamppaillut. En tunne sitä seesteistä aamua rantahietikolla, jolloin olet voinut levätä ja kerätä voimia jatkaaksesi matkaa. Minä en tiedä, mutta Jumala tietää. Jokaisessa myrskyssä ja tyvenessä hän on kulkenut rinnallasi. Yhdessäkään myrskyssä ketään meistä ei ole jätetty, eikä jätetä, yksin. Ehkä silloin, kun vähiten sitä odotamme tulee rinnallemme kulkija, joka sanoo: »Minä olen tässä, vierelläsi. Älä pelkää!»

Myrsky ympärillämme ei tyynny, pimeyskään ei ehkä heti väisty, mutta korvamme ovat erottaneet viereltämme sanat: »Minä olen tässä, vierelläsi, olen läsnä sinua varten. Älä pelkää!» Ja samassa olemme jo siinä rannassa, joka vielä hetki sitten oli kilometrien päässä.

Minulta – ja sinulta – Jeesus kysyy tänään, joka päivä: »Olenko minä sinulle rakas?» Reilun tunnin kuluttua tasavallan presidentti Tarja Halonen avaa tämän vuoden yhteisvastuu keräyksen. Jeesus sanoo: »Jos minä olen sinulle rakas mene, kaitse ja ruoki minun lampaitani.»

Jumala loi minut kuvakseen. Hän ei luonut minua itseään varten. Hän ei luonut minua, minua itseäni varten. Jumala loi minut kuvakseen sinua varten. Milloin ja kenelle minä viimeksi sanoin: »Minä olen tässä, vierelläsi, olen läsnä sinua varten. Älä pelkää!»