Select Page

Juudas oli mennyt, Jeesus sanoi: »Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastunut hänessä. Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, on Jumala myös itsessään kirkastava hänet, ja Jumala tekee sen aivan pian. Lapseni, enää vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette etsimään minua, mutta minä sanon nyt teille saman, minkä sanoin juutalaisille: minne minä menen, sinne ette te pääse. Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.» (Jh 13:31–35)

 

Niin Jumala puhui kaiken tämän:
»Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.
Sinulla ei saa olla muita jumalia.

Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.

Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.

Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
Älä tapa.
Älä tee aviorikosta.
Älä varasta.
Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan.

Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen.» (2. Ms 20:1–17)

Kuka osaisi sanoa ensimmäisen käskyn? Katekismuksessa lukee: »Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.» Ja Lutherin vähäkatekismus jatkaa vielä »…minun rinnallani.»

Mutta me juuri kuulimme luettavan raamatusta: »Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia.» Juutalaisen tavan mukaan, ja juutalaisille Jumala nämä käskyt antoi (!), tuossa on jo kaksi ensimmäistä käskyä. Ensimmäinen käsky ei oikeastaan edes ole käsky, vaan toteamus:

»Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.

Jumala kertoo, millainen Jumala hän on; »…joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.» Jumala tahtoo meistä vapaita, ei orjia. Ei kenenkään orjia eikä minkään orjia, vaan vapaita rakastavia Jumalan lapsia.

Suomeksi ja englanniksi puhumme käskyistä, ranskaksi olen kuullut puhuttavan, en käskyistä, vaan Dix paroles de vie, kymmenestä elämä sanasta. Käskyissä ei ole kyse rajoituksista, kielloista vaan sanoista, jotka suojelevat elämää, vapauttavat elämään sitä yltäkylläistä elämää, johon Kristus tuli meidät vapauttamaan.

Jumala on johdattanut, tahtoo johdattaa minut pois orjuuden maasta, kaikesta siitä, millä orjuutan itseäni monin eri tavoin. Käskyt valottavat minulle sitä, miten monin eri tavoin orjuutan itseäni elämässä. Jumala tahtoo antaa minulle täydellisen vapauden.

Puhumme Kristuksesta Vapahtajana, koska hän tuli vapauttamaan meidät synnin orjuudesta. Pääsiäinen on päästämistä, vapauttamista. Juutalainen pääsiäinen on nimenomaan Egyptin orjuudesta vapautumisen muistamiseksi vietettävä juhla.

Sinulla ei saa olla muita jumalia. Mistä kaikesta teen jumalan itselleni? Rahasta, tavaroista, omaisuudesta? Ihmisistä, ihmissuhteista? Niin monista asioista on vaarana tulla jumala Jumalan paikalle, ja niin monilla tavoilla olemme orjuuttamassa itseämme ja toinen toisiamme.

Pyhitä lepopäivä. Nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa tämä on ehkä se käsky, joka helpoimmin tulee uhrattua kuluttamisen ja tuottamisen alttarille. En osaa pysähtyä, en vetää henkeä, en lopettaa tuottamista ja kuluttamista. Jumala haluaa armahtavaisuutta ei uhreja. Kykenenkö olemaan itselleni armahtavainen, kykenenkö vapautumaan kuluttamisen ja tuottamisen orjuudesta. Jumala tahtoo minun vapauttani, sillä vain niin hänelle on tilaa.

Sapatti on tila kaikelle, mikä ei ole valmista. Minä en ole valmis, maailma ei ole valmis. Minun tehtäväni kristittynä on luoda tätä maailmaa valmiiksi Jumalan kanssa ja Jumalan avulla tulla yhä enemmän Jumalan kaltaiseksi.

Käskyt kertovat millaiseen elämään minut on luotu. Jumala ei luonut minua kulkemaan autiomaassa eksyneenä, peloissani, nälkäisenä ja janoisena. Minut on luotu elämään Jumalan yhteydessä, Jumalaan luottaen, turvautuen ja yhteydessä toisten ihmisten kanssa oikeidenmukaisessa ja hyvässä yhteiskunnassa.

Käskyt ovat muistuttamassa siitä, millaiseen elämään – hyvään ja yltäkylläiseen – Jumala minut ja sinut tarkoitti. Elämään jossa on rakkautta ja vapautta, vailla pelkoa.

Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja kaupunkisi portteihin. (5. Ms 6:4–9)