Select Page

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.» (Mt 28:16–20)

»Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

»Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä.»

Saman luvun alussa Matteus kertoo, miten Magdalan Maria ja se toinen Maria ensiksi kohtaavat haudalla enkelin ja sieltä lähdettyään itsensä Jeesuksen, joka sanoi heille: »Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut.»

Matteus ei kerro, miten naiset kertovat kohtaamisistaan opetuslapsille ja miten nämä ottivat sanoman vastaan, mutta kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan. Kun opetuslapset näkivät Jeesuksen vuorella, kumarsivat he häntä. Uskoivatko he nyt, mitä Jeesus oli heille puhunut ja luvannut ennen ristiinnaulitsemistaan? Mitä vielä! He epäilivät! Teksti sanoo: »…joskin muutamat epäilivät.» Totuudellisempi käännös olisi, että he kaikki epäilivät. He kumarsivat, mutta he myös epäilivät. Heidän silmiensä edessä oli ylösnoussut Kristus, luvattu Messias, mutta silti he epäilivät.

Kuka muistaa Johannes Kastajan vankilassa? Johannes, kastaessaan Jeesuksen, oli nähnyt taivaiden aukeavan ja Pyhän Hengen laskeutuvan Jeesuksen päälle. Jumala oli selkeäsanaisesti ja suoraan ilmoittanut Johannekselle kuka Jeesus oli. Tästä huolimatta vankityrmän pimeydessä ja yksinäisyydessä epäilys alkoi kalvaa Johannesta ja hän lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesukselta: »Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?»

Mutta oli niitäkin, jotka eivät epäilleet, nimittäin Magdalan Maria ja se toinen Maria. Kohdatessaan Jeesuksen he menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä.

Huomaatteko kuinka samanlainen ja silti niin erilainen on opetuslasten ja Jeesuksen kohtaaminen verrattuna naisten ja Jeesuksen kohtaamiseen. Voimme aistia naisten riemun, kun he näkevät Jeesuksen. Hetkeäkään epäröimättä he menevät Jeesuksen luokse ja syleilevät hänen jalkojaan. He hakeutuvat läheiseen kontaktiin. Opetuslapset, nähdessään Jeesuksen, kyllä kumartavat, mutta katselevat samalla kulmiensa alta epäillen näkemäänsä. He eivät lähesty Jeesusta, vaan jäävät etäälle.

Jeesus ei kuitenkaan jää etäälle, vaan tulee heidän luokseen ja sanoo: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.» Evankeliuminsa alkupuolella Matteus kertoo kuinka Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti Jeesukselle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: »Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.» Jeesus vastasi: »Mene pois. Saatana!» Tänään Jeesus vakuuttaa: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.» Voin olla varma, että tätä valtaa Jeesus ei ole saanut Saatanalta.

Tästä alkaa yksi rippikoulun ulkoläksyistä: »Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.» ja se jatkuu: »Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.»

Matteuksen evankeliumin lopussa annetaan myös toisenlainen käsky. Ylipapit ja vanhimmat pitivät neuvoa ja päättivät antaa sotilaille, jotka olivat vartioineet Jeesuksen hautaa, suuren summan rahaa vastineeksi siitä, että sotilaat kertoisivat tapahtumien kulusta seuraavanlaista valhetta: »Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet.» Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu.

Kumpaan joukkoon minä tahdon kuulua? Siihenkö, joka ottaa rahaa vastineeksi siitä, että kertoo valheita? Vai siihenkö, joka ottaa vastaan käskyn mennä ja saa lupauksen: »Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.» Minä olen, ei minä tulen aikojen lopulla. Kun minä menen on Kristus minun kanssani tänään, tässä ja nyt, ja aina.

Menkää! Kenen pitää mennä? Jeesus on vuorella, ei lukittujen ovien takana. Menkää! Minun pitää mennä ja sinun pitää mennä.

Menkää! Minne? Maailmaan ystävät, maailmaan. »Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa…» Jumala lähettää minut maailmaan, ei kirkkoon, ei pyhäkouluun, ei raamattupiiriin. Jumala lähettää minut kaupungin kaduille ja toreille, maanteille ja kylien kujille.

Menkää! Miksi mennä? Koska Jeesus sanoo: »Menkää», mutta tämä ei ole se perimmäinen syy. Todellinen motiivi mennä on siinä, että olen itse saanut maistaa ja katsoa kuinka Jumala on hyvä, kuinka Jumala rakastaa. Eikö tämä herätä minussa halun kertoa myös muille Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta? Johannekselle, joka epäili, Jeesus antoi vastauksen: »Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.»

Menkää! sanoo Jeesus. Mutta muista, että ilman minua sinä et saa mitään aikaan. Minä lähetä Puolustajan, Totuuden Hengen, joka johtaa sinut tuntemaan koko totuuden.

Menkää, ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Käsky ei ole tehdä uusia kirkossa kävijöitä, uusia jäseniä, uusia uskovia, vaan tehdä kaikista Jeesuksen opetuslapsia. Olenko minä todellinen opetuslapsi? Jeesus itse sanoo: »Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.»

Tämä tekstin haaste on meille todellinen tänään. Meidän seurakuntamme tulevaisuus on kiinni siitä, olemmeko me todellisia opetuslapsia. Voimme murehtia enemmän tai vähemmän seurakuntamme taloudellista tilaa ja niin on hyvä, mutta meidän on pidettävä selvänä se, mikä on tärkeintä. Mikä on meidän tehtävämme maailmassa kristittyinä ja kristittynä seurakuntana?

»Älkää siis murehtiko: ‘Mitä me nyt syömme?’ tai ‘Mitä me juomme?’ tai ‘Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.»

Kun me huolehdimme, että olemme iloinen, ylistävä ja elävä yhteisö, jonka ovista mahtuvat sisään kaikki, joita Jumala kutsuu luokseen, olen varma, että kaikki muu seuraa mukana. Haaste on siinä kykenemmekö me rakastamaan yhä uusia opetuslapsia Kristukselle? Niitä, jotka liittyvät meidän kanssamme ylistämään Jumalaa ja antavat lahjansa Jumalan käyttöön. Annammeko me itse iloisesti ja vapaasti lahjamme Jumalan käyttöön? Hänelle, jolta me olemme kaiken lahjaksi saaneet.