Select Page

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

»Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.

Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.» (Jh 15:10–17)

Ollessani murrosikäinen pienen kunnan uimahallissa tapahtui onnettomuus. Nuori, alle 20-vuotias mies ja erinomainen uimari, hukkui. Melkein kaikki tunsivat hänet ja pitivät hänestä. Uimavalvoja ei ollut huomannut kuinka hän vajosi pinnan alle ja hukkui. Nuoren miehen perhe ei nostanut syytettä uimavalvojaa vastaan. Pojan äiti totesi ettei syytteen nostaminen tuo hänen poikaansa takaisin ja kaikki ovat jo maksaneet hirveän hinnan. He olivat menettäneet poikansa, uimavalvoja joutuisi elämään loppuikänsä sen tiedon kanssa, että nuori mies oli hukkunut, koska hän ei ollut huomannut mitä altaassa tapahtui, vaikka se oli hänen vastuullaan. Lisäksi oikeudenkäynti olisi kestänyt pitkään ja repinyt haavat auki yhä uudestaan.

Viime viikolla tuli kuluneeksi vuosi siitä kun Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukot hyökkäsivät Pakistanissa olevaan tukikohtaan ja surmasivat Osaman Bin Ladenin. Eilen, yli kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen, alkoi syyskuun 11. päivän terroristi-iskujen epäillyn pääarkkitehdin ja hänen avustajiensa oikeudenkäynti. On oikein, että tekijät joutuvat vastuuseen siitä, mitä ovat tehneet. Mutta mikä on riittävä rangaistus muutamalle, kun 3000 ihmistä kuoli? Riittääkö, että Osama Bin Laden itse kuoli? Riittääkö, että iskun suunnittelijat tuomitaan loppuiäkseen vankilaan?

»Somebody has to pay.» Tämä on repliikki, jonka kuulee usein TV-uutisissa. Sen kuulee, kun on ollut onnettomuus tai tahallinen teko, jossa joku on loukkaantunut tai kuollut. Omaiset, ystävät tai viranomaiset toteavat: »Somebody has to pay!» »Jonkun täytyy maksaa!» Ja se joku jonka täytyy maksaa, on syypää kaikkeen.

Olenko minä syypää kaikkeen? Onko Jumala jumala, joka vaatii minut tilille tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni? Siltä vaikuttaa, kun luen lehtiä tai keskustelupalstoja. Monet kristilliset tahot ja muut kuvaavat Jumalan »Somebody has to pay» -jumalana, joka on ankara ja tuomitseva, joka vaatii syypäät tilille. »Jonkun täytyy maksaa» -jumala pitää tarkaa tiliä tekimisistä ja tekemättä jättämisistä ja lopussa syypään on maksettava velkansa.

Kautta kristikunnan löytyy niitä kristittyjä, jotka kärkkäästi ovat tuomitsemassa toinen toisiaan ja muita. Erityisen ikävää on, kun oikeassa olevat kristityt sulkevat kristillisen kirkon ja armon sanoman ulkopuolelle niitä, jotka eivät täytä heidän kriteereitään. Niitä, jotka eivät heidän Raamatun tulkintansa pohjalta elä riittävän siveästi, riittävän synnittömästi. Jumala esitetään »Jonkun täytyy maksaa» -jumalana. Se joku joka maksaa ei ole hän, joka tulkitsee Raamattua lakikirjana, jossa Jumala näyttäytyy lain ja koston jumalana.

Tänään minua muistutetaan siitä, että olen taivaan kansalaisena maailmassa. Minulla on, ja jokaisella itseään kristityksi kutsuvalla on, vastuu siitä millainen kuva kristillisyydestä, Jumalasta välittyy maailmalle. Onko Jumala »Jonkun täytyy maksaa» -jumala vai rakkauden Jumala, itse Rakkaus?

Kirjeessään Johannes kehoittaa: »Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken.»

»Älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.» Minun on turha puhua rakkaudesta, jos saman aikaisesti suljen seurakunnan, Jumalan armon ja rakkauden ulkopuolelle heikot, syntiset ja syrjityt. Kristuksen kirkkoon, Jumalan valtakuntaan mahtuvat kaikki, siellä kaikki ovat samanarvoisia, siellä kaikki ovat yhtä arvokkaita, yhtä tärkeitä ja yhtä rakastettuja.

»Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.»

»Jos noudatette minun käskyjäni… Isäni käskyjä…» Mitä ovat nämä käskyt?

Vanhassa testamentissa Jumala sanoo: »Tämä laki, jonka minä teille nyt annan, ei ole liian vaikea, ei etäinen, eikä salattu. … Se on aivan teidän lähellänne, teidän suussanne ja sydämessänne.» Tämän lain Jeesus tiivistää vastauksessaan lainopettajalle lain suurimmasta käskystä:

»Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.»

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus antaa kaksi käskyä:

1) »Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.»

2) »Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.»

Kirjeessään Johannes kirjoittaa meille: »Tämä on hänen [Jumalan] käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt.»

Jumalan käsky, Jumalan laki on rakkaus. Jumalan rakkaus ei ole liian vaikea, ei etäinen, eikä salattu; se on minun suussani ja sydämessäni. Se on siellä siksi, että Jumalan rakkaus ei ole tunne tai tuntemus – se on lahja. Tätä lahjaa jakamaan Jeesus on minut, ja sinut, kutsunut. Hänen tahtonsa on, että me lähdemme liikkeelle ja tuotamme hedelmää. Sitä hedelmää, joka pysyy. Se hedelmä, joka pysyy on Jumalan rakkaus.